Jos saksankursseja ei lasketa, en ole käynyt luennolla toukokuun alun jälkeen. Vaikka laiska opiskelija olenkin, tämä tuntui aika hitsin pitkältä ajalta ja siksi nautin kohtuuttoman paljon siitä, että pääsin eilen luennolle. Kohtuuttoman siksi, että kyse oli GIS- eli paikkatietoluennosta, jota luennoi aika tylsä nörtähtävä vanha mies ja opetus tapahtui tietokoneilla. Harjoituksissa opettelimme copy-pastea ja tiedostojen avaamista. Tunsin itseni kuitenkin suht fiksuksi, kun monilla muilla vaihtareilla oli vähän ongelmia. Ne tosin johtuivat enempi kielijutuista (luennot englanniksi, vaihtarit espanjasta tai jostain maasta, jossa on eri aakkoset). Eiköhän tämä tästä vaikeudu, lupaan. Tänään alkaa toinen vähän vaativampi juttu.
Ainiin, kävin eilen myös ensi kertaa paikallisessa opiskelijaravintolassa syömässä. Sielläkin tuli ihan fiksu olo, koska sen nimi on Mensa. He he he. He he he. He he he. Minulla on Mensa-kortti eli voin sitten siellä Suomessa kertoilla, että olenpahan Mensan jäsen. Täällä se ei toimisi, koska nämä paikalliset eivät tiedä siitä toisesta Mensasta. Meidän tiedekunnan Mensa on kuulemma PARAS, jjippii, ja kyllä se tämän yhden kerran perusteella oli ihan mukavaa vaihtelua viiden vuoden Unicafeilun jälkeen.
Tänään menen koklaamaan uudestaan opiskelijaeloa. Toivottavasti jaksan pitää itseäni niskasta kiinni ja ahkeroida kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti