Kämppä on siisti ja hieno ja ja voi niin paljon supersanoja. Selvisi vielä, että opiskelutoverini asuu samalla kadulla noin sadan metrin päässä. Hyvin todennäköistä viiden miljoonan ihmisen kaupungissa. Ehkä me suomalaiset aina jopa tietämättämme hakeudumme samaan paikkaan asumaan.
Huoneessa on taas korkea katto, jossa on kauniita kuvioita. Selkeästi miespuolisen henkilön huone:
Koin myös ensimmäisen vastoinkäymiseni, kun en saanut ulko-ovea auki. Saksalaiset lukot eivät ole niin selkeän yksinkertaisia kuin Suomessa vaan niitä voi väännellä ja käännellä miljoonaan suuntaan ja jopa laittaa takalukkoon - ilmeisesti myös ihan noita etuoviakin. Hinkkasin sitä noin puoli tuntia ilman tulosta. Päässäni pyöri jo kaikkia mahdollisia skenaarioita talonvaltaajien salaliitosta ihan vaan ryöstöön. Lopulta pääsin sisään ja kuulin naapurilta, että ovi on kai ollut paskana jo yli viikon. Nyt melkein kaikki hyvin, pitää vaan olla kärsivällinen sisäänpääsyn kanssa.
Nyt odottelen, että sydämen tykytysnopeus laskee ja sitten menen KYLPYYN, HAHAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti