Eilen oli hidasta pakkaamista ja siivoamista, samoin tänään.
Sitten menin lentokentälle, harrastin omituisia hyvästejä (omituisia, koska ei tuntunut että pitäisi johonkin lähteä), lensin ensimmäistä kertaa yksin.
Olin valmistaunut viettämään yöni kovalla lattialla 3mm makuupussilla luita järsien
ja päädyinkin
maailman ihanimpaan kämppään, jossa ystäväni Mareike asuu. Katsokaa, liian hienoa:
Olen sanaton. Huomenna tutustun elämään ja hankin itselleni oman asunnon. Tai siis huoneen. Jossa asuu saksalaisia.
Olen tähän mennessä puhunut vain pelkkää saksaa, kiitos Mareikelle. Olen yllättynyt omasta kielitaidostani. Tai sitten minua kohtaan ollaan hyvin kohteliaita.
JATKETAAN, menen nukkumaan tuohon sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti