Koska nyt on jo perjantai, on minun kaiveltava hyvin syvältä mieleni kätköistä tämänviikkoiset tapahtumat. Sur rur rur.
Aloitin alkuviikosta uudestaan kämpänhakuprosessin, että saisin sen hoidettua ennen kuin luennot alkavat. No, nyt on perjantai ja yksi huone olisi tiedossa. Itse huone olisi ihan OOKOO, kämppiksenä vain olisi ollut nelikymmenvuotias mies, joka oli hieman liian innoissaan skandinaavisuudestani ja blondiudestani. Taidan vielä hieman nirsoilla, ja etsiä "omanikäistäni seuraa". Tänään on pari näyttöä lisää, ehkäpä nappaa. Hoffentlich.
En ymmärrä mikä ihmisiä vaivaa, minä ainakin ottaisin itseni heti kämppikseksi. Harmi etten voi, koska minulla ei ole kämppää. Hakemuksissa varppina painaa aika paljon se, että a) viivyn täällä vain kesään ja b) kirjoitan retardisaksaa hakemuksiin. Ehkä voisin alkaa tehdä hakemukseni taas ainakin puoliksi enkuksi.
Muuten olen vähän jumitellut, seikkaillut ja viettänyt käsittämättömän pitkiä aikoja ruokakaupoissa. Alkuviikko oli kaikenkaikkiaan aika hi-das-ta.
Sitten eilen olikin yhtäkkiä aivan järkyttävän aktiivinen päivä, KAPOW! Ruotsinsuomalainen Minna pyysi minut slovenialaisten ja sveitsiläisen kavereidensa kanssa Potsdamiin pyöräilemään heti aamusta. Lopulta pyöriä ei vuokrattu ja paikalla oli vain suomalaisvahvistukset mutta vietimme hauskan päivän. Ensin pörräsimme ostoskaduilla kuolaillen kenkiä ja kävimme syömässä hyvän ja halvan keittolounaan. Maistoin ensimmäisen kerran sellaista ruskeaa töhnää, mitä täällä on kaikkialla, ja o-ou, minä vanha maustekastikeaddikti olin löytänyt uuden huumeen.
Keittolounas Potsdamissa kera maustekastikkeen
Sitten menimme puistoon. Puisto oli överi. Ensinnäkin: se oli aivan hemmetin liian iso ja toiseksekin: siellä oli ihan liikaa linnoja ja puutarhoja ja huvimajoja ja kolmanneksi: ihan sairaasti liikaa patsaita. Usch. Kiroilimme vanhoja hallitsijoita. Ihme pröystäilyä. Ostimme silti samanlaiset Friedrich der Große -kangaskassit, koska meillä oli jo samanlaiset reput.
Turisteja kamalassa puistossa ja taas yksi linna
Ja koska tämä järjetön kävely järjettömässä puistossa ei ollut tarpeeksi, menimme vielä illalla Neue Natiolagalleriin kolmannen suomalaisen kanssa katsomaan vanhaa modernia taidetta. Sekin paikka oli liian iso, tuli överiväsy ja palkitsimme itsemme "Berliinin parhaalla döönerillä", jossa oli siinäkin, ah, sitä samaa maustekastiketta. Slurp slurp slurp.
Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun niin tämäkin rivi on täällä syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti