Johan on turkkilaiset markkinat

Alkuviikosta olin vähän depiksissä. Ihan ymmärrettävää: olenhan uudessa (en nyt kuitenkaan ihan erilaisessa) kulttuurissa, uusia ihmisiä, ei vanhoja tuttuja, nyyh nyyh, hormooneja. Plaa plaa.

Nyt se aika on muistoja vain. Olen piristänyt itseäni mm. Mareiken seuralla ja tänään menimme kivan kämppikseni kanssa turkkilaisille markkinoille. En tiedä miten tuo pitää taivuttaa. Türkische Markt se kuitenkin saksaksi on ja on aikamoinen nähtävyys täällä.

VOIN NIMITTÄIN KERTOA

HUH HUH

EISSS

AARGH

WOWAH

Siellä oli aivan himona überhalpoja vihanneksia, juustoja, rumia vaatteita, leipäkiekuroita ja mikä parasta: Turkkilaisia tahnoja. Viinilehtikääryleitä. Oliiveja. Täytettyjä chilejä. Siis kaikkea sellaista meze-hommaa, tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Tulimme kotiin ihan järjettömien kantamusten kanssa:



Tässä puuduttavan tylsä lista kaikesta mitä ostin:
* 2 avokadoa
* "baageleita"
* oliiveja yrtti+jokumarinadissa
* juustotäytteisiä tsilejä
* klementiineä
* turkish delightia, makuna jokupähkinä-kookos
* rucolaa
* kirsikkatomaatteja
* viinirypäleitä (maksoin kilosta, sain 1,5kg. En tiedä mitä teen tällä määrällä.)
* pähkinäsekoitusta
* erilaisia tuorejuustotahnoja (chilinam, pähkinäpaprikanam, avokadonam, aijaijai)

Siinä ne kai sit olikin... KAIKKI OLI HALPAA! njam njam njam.

Berliini on siitä kiva, että vaikka täällä muuten olisi ihan paskaa ja ihmiset olisivat ihan persauksista, voi aina mennä ja etsiä kivan paikan, jossa voi vaikkapa syödä suruunsa. Loputtomasti ihanaa, halpaa ruokaa. Slurp slurp slurp.

Montakohan kertaa vielä voisin kirjoittaa maiskutusääniä. Ehkä kolme.

NJOM NJOM NJOM

Tänään menen katsomaan taas yhtä asuntoa. En jaksa oikein stressata enää. Tsiigaillaan.