Johan on turkkilaiset markkinat

Alkuviikosta olin vähän depiksissä. Ihan ymmärrettävää: olenhan uudessa (en nyt kuitenkaan ihan erilaisessa) kulttuurissa, uusia ihmisiä, ei vanhoja tuttuja, nyyh nyyh, hormooneja. Plaa plaa.

Nyt se aika on muistoja vain. Olen piristänyt itseäni mm. Mareiken seuralla ja tänään menimme kivan kämppikseni kanssa turkkilaisille markkinoille. En tiedä miten tuo pitää taivuttaa. Türkische Markt se kuitenkin saksaksi on ja on aikamoinen nähtävyys täällä.

VOIN NIMITTÄIN KERTOA

HUH HUH

EISSS

AARGH

WOWAH

Siellä oli aivan himona überhalpoja vihanneksia, juustoja, rumia vaatteita, leipäkiekuroita ja mikä parasta: Turkkilaisia tahnoja. Viinilehtikääryleitä. Oliiveja. Täytettyjä chilejä. Siis kaikkea sellaista meze-hommaa, tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Tulimme kotiin ihan järjettömien kantamusten kanssa:



Tässä puuduttavan tylsä lista kaikesta mitä ostin:
* 2 avokadoa
* "baageleita"
* oliiveja yrtti+jokumarinadissa
* juustotäytteisiä tsilejä
* klementiineä
* turkish delightia, makuna jokupähkinä-kookos
* rucolaa
* kirsikkatomaatteja
* viinirypäleitä (maksoin kilosta, sain 1,5kg. En tiedä mitä teen tällä määrällä.)
* pähkinäsekoitusta
* erilaisia tuorejuustotahnoja (chilinam, pähkinäpaprikanam, avokadonam, aijaijai)

Siinä ne kai sit olikin... KAIKKI OLI HALPAA! njam njam njam.

Berliini on siitä kiva, että vaikka täällä muuten olisi ihan paskaa ja ihmiset olisivat ihan persauksista, voi aina mennä ja etsiä kivan paikan, jossa voi vaikkapa syödä suruunsa. Loputtomasti ihanaa, halpaa ruokaa. Slurp slurp slurp.

Montakohan kertaa vielä voisin kirjoittaa maiskutusääniä. Ehkä kolme.

NJOM NJOM NJOM

Tänään menen katsomaan taas yhtä asuntoa. En jaksa oikein stressata enää. Tsiigaillaan.

Olen opiskelija

Jos saksankursseja ei lasketa, en ole käynyt luennolla toukokuun alun jälkeen. Vaikka laiska opiskelija olenkin, tämä tuntui aika hitsin pitkältä ajalta ja siksi nautin kohtuuttoman paljon siitä, että pääsin eilen luennolle. Kohtuuttoman siksi, että kyse oli GIS- eli paikkatietoluennosta, jota luennoi aika tylsä nörtähtävä vanha mies ja opetus tapahtui tietokoneilla. Harjoituksissa opettelimme copy-pastea ja tiedostojen avaamista. Tunsin itseni kuitenkin suht fiksuksi, kun monilla muilla vaihtareilla oli vähän ongelmia. Ne tosin johtuivat enempi kielijutuista (luennot englanniksi, vaihtarit espanjasta tai jostain maasta, jossa on eri aakkoset). Eiköhän tämä tästä vaikeudu, lupaan. Tänään alkaa toinen vähän vaativampi juttu.

Ainiin, kävin eilen myös ensi kertaa paikallisessa opiskelijaravintolassa syömässä. Sielläkin tuli ihan fiksu olo, koska sen nimi on Mensa. He he he. He he he. He he he. Minulla on Mensa-kortti eli voin sitten siellä Suomessa kertoilla, että olenpahan Mensan jäsen. Täällä se ei toimisi, koska nämä paikalliset eivät tiedä siitä toisesta Mensasta. Meidän tiedekunnan Mensa on kuulemma PARAS, jjippii, ja kyllä se tämän yhden kerran perusteella oli ihan mukavaa vaihtelua viiden vuoden Unicafeilun jälkeen.

Tänään menen koklaamaan uudestaan opiskelijaeloa. Toivottavasti jaksan pitää itseäni niskasta kiinni ja ahkeroida kovasti.

Kirppareilla

Pyydän anteeksi tämän postauksen epäloogista järjestystä. Se johtuu hormonaalisista tekijöistä. En edes yritä olla olematta random ja ja, niin.

Koska PMS ja väsymys ja kai kuumettakin päälle, en jaksanut lähteä viikonloppuna bailaamaan. Asunnonetsintä alkoi kyllästyttää perjantain näytöstä-toiseen-juoksemisen-ja-sielunsa-jokaiseen-lahjoittamisen jälkeen, joten olen lähinnä keskittynyt kirppareihin. Niitä nääs on täällä.

Sunnuntaina, ilman krapulaa kirpparille. Huraa. Pyörää ei löytynyt vaan muutama paita ja randomkamaa. Ei ollut kauhean hyvä kirppari. Hinnat aina vähän yläkanttiin mutta olenkin ihan äärettömän pihi. Oikeastaan paitoja löysin ilmaiseksi kadulta. Ihmiset nimittäin jättelevät turhia kamojaan pihalle, kun muuttavat pois. Suurimmaksi osaksi siellä on paljon paskaa mutta sehän ei tällaista ammatti-hamsteria pysäytä. En tiedä, mitä tapahtuu niille kamoille, joita kukaan ei huoli. Linnut varmaan vievät pesihinsä, en tiedä.

Tässä lepuutan jalkojani kirpparikierroksen jälkeen. Aurinko paistoi. Kämppis-Annan varjo näkyy.

Täällä on aika paljon second-hand-storeja ja sellaisia, missä myydään "vintagea". Eli sitä, mikä on nyt muotia ja joku on kaivanut jostain, eli siitä voi pyytää himohintoja. Esimerkiksi kierrätetystä henkkamaukan paidasta enemmän kuin uudesta henkkamaukan paidasta. No, on niissä ihan siistejäkin juttuja, olen vain edelleenkin pihi. Tykkään enempi sellaisista kämäkirppareista mistä voin tehdä löytöjä halvalla.

Tänään kävimme 10 min. ennen sulkemisaikaa Humana-kirpparilla. Se oli viisikerroksinen kirpparijätti ja on muuten sama asia kuin meidän koti-uffi. Eli ihan perseestä ja kusetusta, mutta ajattelin kuitenkin mennä sinne huomenna ostamaan housut.



Humanan jälkeen lähi-second-hand-storesta löytyi kivoja kamoja.

Noniin, tyttöpäivien takia voi kirjoittaa tyttömuotijuttuja ja olla tyttö tyttö pinkkiä kynsilakkaa pinkkejä kelloja jee jee. Ensi kerralla yritän jotain miehekästä, voisin vaikkapa kirjoittaa pelkistä döönereistä ja makkaroista. Terppa.

Mitäköhän on tapahtunut?

Kylläpä aika menee täällä nopeasti vaikka tuntuu, ettei välillä tee yhtään mitään. Koko ajan on jotain uutta tuijailtavaa. Nyt pitää taas kirjoittaa sormet verillä. Anteeksi, pitäisi postailla useammin.

Koska nyt on jo perjantai, on minun kaiveltava hyvin syvältä mieleni kätköistä tämänviikkoiset tapahtumat. Sur rur rur.

Aloitin alkuviikosta uudestaan kämpänhakuprosessin, että saisin sen hoidettua ennen kuin luennot alkavat. No, nyt on perjantai ja yksi huone olisi tiedossa. Itse huone olisi ihan OOKOO, kämppiksenä vain olisi ollut nelikymmenvuotias mies, joka oli hieman liian innoissaan skandinaavisuudestani ja blondiudestani. Taidan vielä hieman nirsoilla, ja etsiä "omanikäistäni seuraa". Tänään on pari näyttöä lisää, ehkäpä nappaa. Hoffentlich.

En ymmärrä mikä ihmisiä vaivaa, minä ainakin ottaisin itseni heti kämppikseksi. Harmi etten voi, koska minulla ei ole kämppää. Hakemuksissa varppina painaa aika paljon se, että a) viivyn täällä vain kesään ja b) kirjoitan retardisaksaa hakemuksiin. Ehkä voisin alkaa tehdä hakemukseni taas ainakin puoliksi enkuksi.

Muuten olen vähän jumitellut, seikkaillut ja viettänyt käsittämättömän pitkiä aikoja ruokakaupoissa. Alkuviikko oli kaikenkaikkiaan aika hi-das-ta.

Sitten eilen olikin yhtäkkiä aivan järkyttävän aktiivinen päivä, KAPOW! Ruotsinsuomalainen Minna pyysi minut slovenialaisten ja sveitsiläisen kavereidensa kanssa Potsdamiin pyöräilemään heti aamusta. Lopulta pyöriä ei vuokrattu ja paikalla oli vain suomalaisvahvistukset mutta vietimme hauskan päivän. Ensin pörräsimme ostoskaduilla kuolaillen kenkiä ja kävimme syömässä hyvän ja halvan keittolounaan. Maistoin ensimmäisen kerran sellaista ruskeaa töhnää, mitä täällä on kaikkialla, ja o-ou, minä vanha maustekastikeaddikti olin löytänyt uuden huumeen.


Keittolounas Potsdamissa kera maustekastikkeen

Sitten menimme puistoon. Puisto oli överi. Ensinnäkin: se oli aivan hemmetin liian iso ja toiseksekin: siellä oli ihan liikaa linnoja ja puutarhoja ja huvimajoja ja kolmanneksi: ihan sairaasti liikaa patsaita. Usch. Kiroilimme vanhoja hallitsijoita. Ihme pröystäilyä. Ostimme silti samanlaiset Friedrich der Große -kangaskassit, koska meillä oli jo samanlaiset reput.

Turisteja kamalassa puistossa ja taas yksi linna

Ja koska tämä järjetön kävely järjettömässä puistossa ei ollut tarpeeksi, menimme vielä illalla Neue Natiolagalleriin kolmannen suomalaisen kanssa katsomaan vanhaa modernia taidetta. Sekin paikka oli liian iso, tuli överiväsy ja palkitsimme itsemme "Berliinin parhaalla döönerillä", jossa oli siinäkin, ah, sitä samaa maustekastiketta. Slurp slurp slurp.

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun niin tämäkin rivi on täällä syystä.

Lisää yöelämää

Eilen olin taas vähän ulkona.

Kävin syömässä vähän vietnamilaista ruokaa. Sitä kun ei saa Suomesta ja on kuulemma hyvää. Oli hyvää mutta valkkasin vähän väärän annoksen. Halusin jotain spesispesi-vietnamilaista ja otin jotain currymangokanasysteemiä, mikä maistui ihan samalta kuin thaijutut. Yhyy. Ei ollut "spesiaalia" vaikka olikin ihan hyvää ja eri ainesosat erottuivat hyvin. Ensi kerralla testaan jotain keittoa. Alkupalat olivat jänskiä.

Illemmalla olin parissa kivassa baarissa Prenzlauer Bergissä. Toisen nimi oli Wohnzimmer ja se oli sisustettu vanhoilla kamoilla ja baarimaijalla oli ihanat vintagevaatteet. Olin ihan in lööv mutta koska se oli täynnä, vaihdoimme toiseen vastaavaan, hiljaisempaan versioon. Join alkoholia. Humalluin.

Lopuksi menimme johonkin klubille, joka vaikutti aluksi joltain hevimestalta mutta olikin ihan OOKOO. Ei soinut pelkkää Stratovariusta vaan tosi monipuolisesti tanssittavaa musaa öö ööö mm musea ja jotain reggaetyylistä ja kasaritanssimusaa ja jotain punkkia ja hyvin paljon erejä kivoja plaaplaa plaaplaaplaa plaa plaa palaaa

Tässä käsienkuivauslaite sieltä:

Berliinissä näkee niin paljon kekseliäisyyttä joka paikassa, Ihmetyttää, miksi Suomessa (tai ainakin Helsingissä) käytännössä kaikki baarit on sisustettu niin mielikuvituksettomasti. Halvalla pääsisi kun vähän jaksaisi.

No on niitä ihan kivojakin baareja. Aika vähän vaan. Tai sitten olen ihan leimou enkä käy missään ikinä.

Tänään en ole tehnyt MI-TÄÄN. Paitsi hengaillut skypessä. Huomenna enemmän jotain. Aloitettava: asunnonetsintä, kurssienvalkkailu, liikunta.

Berlin bei Nacht

Rakas päiväkirja,

anteeksi, etten ole kirjoittanut pariin päivään. Häpeän syvästi. Nyt on laitettava aivot töihin ja mietittävä, mitä olen parin päivän aikana tehnyt.

Eilen päivällä minulla ei ollut oikein mitään tekemistä, joten lähdin kiertelemään ja ottamaan kuvia graffiteista blogiini. Kameran tosin unohdin kotiin mutta kyllä te tiedätte mitä graffitit ovat ja että niitä on täällä aika himona. Kävin katsomassa sen Eastside Gallery -homman, jossa on ihan niitä taiteilijoitten tekemiä graffiteja. Hienoimmat (eli sen missä ne kaks jäbää pussailee) olin jo nähnyt, monet olivat aika kakkoja. Hienompia löytää muista paikoista.

Sitten vain käveleskelin ympäriinsä, kävin hautuumalla rentoutumassa ja tämän jälkeen vietin noin tunnin supermarketissa. Olen vähän koukussa ruokakauppoihin: saan helposti Suomessakin vietettyä niissä ihan liian pitkiä aikoja ja nyt kun olen täällä, huhheijaa! So viele Dinges! So ganz halpaa juustoa! Sikana jugurtteja! Upeita leipiä! (Älkää siis tullessanne tuoko minulle ruisleipää, täällä on paljon parempia vaihtoehtoja.)

Illalle menin italialaisen vaihtarin luokse katsomaan Saksa-Turkki -futismatsia. Ottelu oli aika tylsä (eikä tämä ollut vain minun epäjalkapallofanimainen mielipiteeni). Oli kuitenkin aika siistiä, kun Berliinin turkkilaiset olivat pukeutuneet Turkin lippuihin ja joka paikassa ihmiset olivat sehr sehr innoissaan. Turkki sitten kuitenkin hävisi ja saksalaiset hoilasivat metroissa jotain laulua, "Scheiß egal!"

Sitten menimme johonkin Erasmusbileisiin, missä olin vähän nuutunut ja ja lähdin superaikaisin (neljältä) kotiin. Nössöä. Ehkä ensi kerralla sitten jaksan bailaa aamuun asti kuten aidot berkkulaiset.

Huhhuh-päivä

Olen väsynyt. Nukuin huonosti uudessa kodissa ja koko päivä on ollut melkomoista juoksentelua ja jonottelua kaikenmaailman bürgeramnteissa ja yliopistolla ja kaksi kertaa samassa jonossa ja ja ja ja,

huh huh.

Vaikka jonottaminen (varsinkin turha sellainen) oli aika "vitusta" ja olin nälkäinen, silti hymyilytti. Olenpa sentään Berliinissä.

Kun lopulta kädessä oli väliaikainen opiskelijakortti, joka toimii myös koko Berliinin liikenteessä, ja kasa kaikenmaailman papereita ja homma oli hoidettu niin olin kuulkaas ihan että jee jee bailataan ja menin puistoon ruokkimaan lintuja ja rottaa.

Siellä oli oikeasti rotta.

En ymmärrä miksi ihmiset ette muka tykkää rotista. Tuokaan ei tehnyt mitään muuta kuin käveli puskassa.

Ostin tämän jälkeen webcamin niin voin joeloida.

Sitten menin kivaan weinerei-viinimestaan. Siellä sai juoda 2e niin paljon viiniä kun halusi. Tai siis omantunnon mukaan. Üüberiä. Annoin yli 2 euroa.

Nyt olen vieläkin superväsynyt. Pehkuihin. Gute Nacht. Tänään ei kuvia, koska otin taas vaihteeksi kameran mukaan ilman muistikorttia.

Aino ja saksalaiset ovet

Muutin tänään (eli kannoin matkalaukkuni) uuteen kämppään Friedrichshainiin. "Kuuli" alue: paljon söpöjä graffiteja, punkkareita, vapaana kulkevia koiria, halpoja pikkuravintoloita, vallattuja taloja, ja niin edelleen, ah. Super Geil!

Kämppä on siisti ja hieno ja ja voi niin paljon supersanoja. Selvisi vielä, että opiskelutoverini asuu samalla kadulla noin sadan metrin päässä. Hyvin todennäköistä viiden miljoonan ihmisen kaupungissa. Ehkä me suomalaiset aina jopa tietämättämme hakeudumme samaan paikkaan asumaan.

Huoneessa on taas korkea katto, jossa on kauniita kuvioita. Selkeästi miespuolisen henkilön huone:


Koin myös ensimmäisen vastoinkäymiseni, kun en saanut ulko-ovea auki. Saksalaiset lukot eivät ole niin selkeän yksinkertaisia kuin Suomessa vaan niitä voi väännellä ja käännellä miljoonaan suuntaan ja jopa laittaa takalukkoon - ilmeisesti myös ihan noita etuoviakin. Hinkkasin sitä noin puoli tuntia ilman tulosta. Päässäni pyöri jo kaikkia mahdollisia skenaarioita talonvaltaajien salaliitosta ihan vaan ryöstöön. Lopulta pääsin sisään ja kuulin naapurilta, että ovi on kai ollut paskana jo yli viikon. Nyt melkein kaikki hyvin, pitää vaan olla kärsivällinen sisäänpääsyn kanssa.

Nyt odottelen, että sydämen tykytysnopeus laskee ja sitten menen KYLPYYN, HAHAA.

Päivä numero kaksi, zwei, tai tavallaan yksi, eins

Olen tänään:

-herännyt
-syönyt aamupalaa
-hankkinut prepaidin
-nähnyt jonkun muurin
-ostanut kännykorun, guck mal loli loli loli:

-löytänyt huoneen ensimmäiseksi kuukaudeksi, super geil!
-puhut homona saksaa
-syönyt ekan döönerini
-juonut ekan wei...ssenbierini
-nam nam
-jee jee
-Kaikki menee vähän liian kivuttomasti. Kriisejä odotellessa.

Hallo aus Berlin

Hei, tulin juuri Berliinin.

Eilen oli hidasta pakkaamista ja siivoamista, samoin tänään.
Sitten menin lentokentälle, harrastin omituisia hyvästejä (omituisia, koska ei tuntunut että pitäisi johonkin lähteä), lensin ensimmäistä kertaa yksin.
Olin valmistaunut viettämään yöni kovalla lattialla 3mm makuupussilla luita järsien


ja päädyinkin

maailman ihanimpaan kämppään, jossa ystäväni Mareike asuu. Katsokaa, liian hienoa:





Olen sanaton. Huomenna tutustun elämään ja hankin itselleni oman asunnon. Tai siis huoneen. Jossa asuu saksalaisia.

Olen tähän mennessä puhunut vain pelkkää saksaa, kiitos Mareikelle. Olen yllättynyt omasta kielitaidostani. Tai sitten minua kohtaan ollaan hyvin kohteliaita.


JATKETAAN, menen nukkumaan tuohon sänkyyn.