Vuoden vikat Berkut

Huomenna lähden takaisin Suomeen, enkä palaa tänne enää ikinä!!!

No eipäs vaan, ensi vuonna tulen. Ajattelin, että tässä vaiheessa voisi olla hyvä vähän kertailla ja päivitellä, mitä täällä oikein on tapahtunut. Kerrata siksi, etten muista, mitä kaikkea olen tänne kirjoitellut, niin saattaa tulla päällekkäisyyksiä.

Uusi kotini on todella kiva ja huomaan nyt, miten KUMMASTI on vähemmän stressaavaa elämä, kun ei joudu koko ajan ajattelemaan asunnon etsimistä. Oikeasti. Alituinen muutteleminen ei ole ollut kauhean kiva juttu eikä ole helpottanut kotiutumistani tähän jättikaupunkiin. Hyviä puoliakin kuitenkin löytyy: näkee kaupungin eri kulmia vähän paremmin ja olen tutustunut saksalaisiin enemmän kuin moni muu vaihtari täällä. Lisäksi nirsoiluni kämpistä on johtanut siihen, että asun kivan tyypin kanssa ja maksan supervähän. Njäh njää.


Täsä mun huoneen osa. Parvisängyn jalka näkyy. Sori, en ole siivonnut.

Asun tytön kanssa ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien, mikä tuntuu hassulta. (En laske sitä ensimmäistä kämppää täällä, se oli vain kuukausi.) Asioista voi puhua eri tavalla, ymmärtäväisesti, ja tämä yksilö osaa vielä puhua minulle hy-vin sel-ke-ää sak-saa, mikä on luultavasti parantanut kielenosaamistani paljon enemmän kuin mikään saksankurssi ikinä kenelläkään missään. Ikinä.

Harmiksi olen ollut flunssainen ja kaipaillut paljon Suomeen, mikä on vaikuttanut mielialaani. Olen kuitenkin täälläasumisaikana tehnyt paljon enemmän kuin edellisessä kämpässä. Enää en stressaa opiskeluista niin paljoa kuin vielä hetki sitten mutta en tiedä onko se pelkästään hyvä asia. Tuntuu kuitenkin, että olen oppinut ihan himona ja asioiden kyseenalaistaminen ja syvempi analysointi on aika jees.

Olen käynyt kohtuullisessa määrin ulkona ja meillä oli tuparitkin. Olin ihan todella yllättynyt, miten paljon ihmisiä saimme kutsuttua. Mukavia ihmisiä alkaa kerääntyä. Tarjosimme vieraillemme schlammbowlea eli mutaboolia. Se oli hassua kirsikka/jäätelöboolia jonka ohjeen voin jakaa teille kaikille kivoille ihmisille joululahjaksi. Tykkäsin paljon koska olen ihan inskana kirsikoista ja niitä on täällä joka puolella. Nam nam. Harmi ettei ole kuvaa ;_;

Schlammbowle:

2 isoa törppöä säilykekirsikoita (ei niitä neonvärisiä, ehkä löytyy Suomestakin jostain tai varmaan joku muukin marja varmaan kelpaa)

0,75dl VIINAA

2 pulloa skumppaa

1l jäätelöä

1l Kirsikkamehua (esim siitä tölkistä mistä kirsikat)


Uita kirsikoita viinassa pari päivää tai yön yli tai niin kauan kuin mahdollista. Lisää muut aineet vasta vähän ennen vieraita, jäätelö viimeiseksi. Jänskää.

Muutto numero kolme sekä lunta

On jälleen tullut kuunvaihde, mikä täällä tarkoittaa samaa kuin muuttaminen.

Kävin eilen lumisateessa raahaamassa suuremman matkalaukkuni uuteen kotiin, joka sijaitsee kanaalin varrella Neuköllnin ja Kreutzbergin välillä. Urakka olisi ollut helpompi, jos minulla olisi ollut reki. Sellaisia näkee näkee katukuvassa kun ihmiset kärräävät niissä jälkeläisiään ja ravintoaan.


Lumi on parasta. Paljosta lumesta huolimatta kaupungin liikenne tuntuu toimivan aikas hyvin, mikä on vähän mysteeri helsinkiläiselle. Lumi sotkee vain jalkani: tarvitsisin hyvät talvikengät, koska jätin ne kaikki Suomeen. Tämä tarkoittaa, että saan ostaa jotain, jee!

Tuntuu, että muutan aina vähän kivempaan. Se meinaa sitten sitä, että kesällä asun jossain ihan hullussa kartanossa. Uusi kämppis on jokin taiteilija, ah Berliiniä. Ensivaikutelma: hyvin positiivinen.

Tosiaan eilen kärräsin sen yhden ja tulin vielä vanhaan kotiin nukkumaan, siivoamaan ja hömmäilemään. Ja tunkemaan loput kamat pienempään matkalaukkuun. Pitäisi tarttua toimeen, jotenka moi.

Berliini on kauhian iso

Tämä jättikaupunki on jätti. Ihmisiäkin on ihan himmeästi. Olen vähän analysoinut, miten tällainen väkimäärä vaikuttaa tapakulttuuriin. Ihan varmana on merkitystä.

Esimerkkejä:

Berliinissä ihmiset ovat kohteliaita mutta sanovat myös suoraan, jos jokin kyrsii.
Suomessa ei olla kohteliaita eikä edes valiteta päin naamaa, vaan jupistaan kaverille.

Syy: Suuri ihmismäärä pakottaa kehittämään selviytymissysteemejä. Kohteliaisuudet ovat turhien konfliktien välttämistä, kun taas suuttuminen on puolustautumista ja oman tilan ottamista. Suomessa jengiä on niin vähän ja "kaikkien kanssa pitää tulla toimeen" eli on helpompi vaan olla turpa kiinni, aina, jos joku vaikka olisi eri mieltä.

ja myös

Berliinissä on kauheasti opasteita.

Syy: Täällä on JÄRJETTÖMIÄ IHMISMASSOJA. Kai niitä nyt vähän pitää neuvoa. Riittää että muutama menee johonkin väärään paikkaan niin yhtäkkiä niitä onkin siellä himona ja sitten käy pum, love parade all over again.
Plus tietenkin historiallisesti Saksassa tykätään byrokratiasta. Joskus ne ohjeet, vaikka niitä olisikin satamäärä (tai ehkä juuri siksi) EIVÄT OLE KAUHEAN HELPPOJA YMMÄRTÄÄ.


Tällainen jättiys on monella tapaa kivaa, kun on niin paljon vaihtelua, mutta myös vähän tyhmää. Joskus on perjantai-ilta ja on väsynyt eikä tee mieli lähteä klubbaamaan vaan mennä johonkin räkälään juomaan pari beeriä kavereiden kanssa. Se ei olekaan ihan helppoa, jos kaverit asuvat tunnin metromatkan päässä. Olen liian mukavuudenhaluinen mutta se on muutettavissa oikealla asenteella.

Sitä paitsi asun aika kivalla alueella, ainakin vielä muutaman päivän.

Akateeminen kirjoitus

Kylläpä näiden postauksien määrä on laskenut hurjana, anteeksi. En ole ehkä tehnyt mitään niin kauhean kauhean jänskää, kun olen keskittynyt opiskeluihin. Ja kuulkaas: se on oikeastaan aika siistiä!

Monet tulevat tänne PAILU PAILU PAILU jee jee ja kyllä minäkin olen sitä tehnyt jonkin verran. Jostain syystä kuitenkin enemmän kiinnostaa opiskelu. Tällä viikolla aloitin ihan kunnolla ja olenkin sitten lukenut hemona. Eilenkin meinasin olla menemättä baariin ja jäädä kotiin lukemaan kritiikkiä eurooppalaista maanviljelyshistoriankirjoitusta kohtaan. (Kamala suomennos, anteeksi.) Menin tietenkin baariin koska a) oli perjantai ja b) aivot tarvitsevat lepoa mutta jo pelkkä ajatus on hyvin epäainomainen.

Onneksi lähdin, koska stressisilmäni parantui parista kaljasta ja vaihtarikokemusten vaihdosta. En olekaa ainoa, joka haluaa nukkua PALJON.

Silti! En ole tainnut Suomessa ikinä olla näin kikseissä lukemassa ja luennoilla. Nämä saksalaiset laitetaan lukemaan ihan käsittämättömiä määriä tekstiä, mikä on oikeastaan tosi mukavaa vaihtelua derivointiin. Ne ovat nimittäin kiinnostavia tekstejä! Kriittistä! Huippululuennoitsijoita! (Tai ainakin löytyy Wikipediasta)

Olin aluksi vähän peloissani, että taso on liian kova enkä osaa mitään, nyyh. Luennoilla on tohtoriopiskelijoita ja tuplamaistereita, joiden edessä pitäisi pitää esitelmiä vaikka en ole itse edes kandi. No, yhden tosi hooseen kurssin jätin kesken, mikä vähän harmittaa, koska se oli todella kiinnostava ja liittyi aika paljon siihen, mitä joskus tulevaisuudessa tulen ehkä tekemään. Sitä olisi kuitenkin ollut aina lauantai-aamuisin, minkä takia minulla olisi kuusipäiväinen työviikko ja liikaa kursseja, ja se olisi ollut kamalan, kamalan, järkytttävän kamalan työläs. Siinä olisi pitänyt muun muassa pitää aika kattava esitelmä juuri näiden yliopiskeijoiden edessä, jotka kyselivät ihan kamalasti, olivat aktiivisia ja kriittisiä, hui. Lisäksi vielä aimo kasa kaikkea muuta. Ensi kerralla sitten, heh heh... (Shit!)

Muiden kurssien kanssa ei ole oikeastaan kauheasti hätää. Pitää vain opetella vähän kirjoittamaan viitteiden kanssa ja tajuta, että vaikka joku on kuinka kovisjulkkisekonomisti, niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä vaan voi ajatella itse. Meeza like.

Toivon, että kämppikset eivät pidä minua ihan nössönä, kun istun nenä tietsikassa kaikki päivät ja puhun huonolla saksallani liikaa opiskelujutuistani. Plus olen väsynyt koko ajan. Luulen, että ne ymmärtävät ja jos eivät, sou not, asun täällä vain tämän kuukauden.

Haluaisin kirjoittaa vielä jotain ruoasta mutta enpä taida. Tai no, sen voin kertoa, että ostin eilen eurolla kuskussalaatin metroasemalta baaristatulomatkalla kello neljä. Njäh njäh, njäh njäh. Eipä tais onnaa Suomes, njäh njäh. Sori :---D

6:29

Hei ystävät

ajattelin, että minun olisi kirjoitettava yksi kirjoitus täältä tällaisessa tilanteessa. Olen nääs nimittäis nähkääs tulossa paikallisesta.


Paikallinen oli joku, hmm...

Siellä soi hyvä musiikki muttei ollut paljoa ihmisiä. Uskottavuus karisee, noloa.

Berliini ei ole pelkästään hyvä. Menneisyyskin on olemassa. Sen ajatteleminen on liian hullua. En ole oikein jaksanut. Sen sijaan ostin currywurstia. Se oli hyvää.



;_;

Ohops

Nyt varmaan olette luullet, että kuolin huumeisiin tai aloin punkkariksi, kun ei ole kuulunut mitään. Ei sentään, elossa olen, hieman stressaavassa sellaisessa.


Ekakski: olen vähän ETSISKELLYT KÄMPPÄÄ, mikä on ollut aika perseestä. Castingit ovat kamalia, koska jotkut ihmiset ovat ilkeitä ja ihan tyhmiä. Nyt olen löytänyt ja muuttanut paikasta A paikkaan Kreutzberg. Kämppä on HIEMAISEN kivempi kuin edellinen. Kuukaudeksi muutin taas. Sisustus on melkolailla minimaalisempi mutta kämppikset kivoja. Yksi soittaa seinän takana pianoa, muutkin jollain tavalla taiteellisia. Vielä ei ärsytä vaan ihastuttaa edellisen kämpän hmm kröhöm teini-rahastaja-kakkamusansoittaja-tyyppeihin verrattuna.

Muuten: opiskelu on HIEMAISEN stressaavaa. Täällä nimittäin vaaditaan jotain, toisin kuin siellä (sormi heristelee kaikkia minunlaisiani lintsariopiskelijoita kohti).

Kulttuurishokki, tms. Koti-ikävä, vähäisen. Kuuluu asiaan. Aion ottaa itseäni niskasta ja ponnistella. Vähän mietityttää miten paljon haluan kuluttaa energiaa opiskeluihin, tavallaan tekisi mieli sanoa "paljon", koska taso on paljon parempi. Tavallaan tekisi mieli sanoa MOI MEEN JUOMAAN KALJAA JA SYÖMÄÄN DÖÖNERIÄ MORO.

Johan on turkkilaiset markkinat

Alkuviikosta olin vähän depiksissä. Ihan ymmärrettävää: olenhan uudessa (en nyt kuitenkaan ihan erilaisessa) kulttuurissa, uusia ihmisiä, ei vanhoja tuttuja, nyyh nyyh, hormooneja. Plaa plaa.

Nyt se aika on muistoja vain. Olen piristänyt itseäni mm. Mareiken seuralla ja tänään menimme kivan kämppikseni kanssa turkkilaisille markkinoille. En tiedä miten tuo pitää taivuttaa. Türkische Markt se kuitenkin saksaksi on ja on aikamoinen nähtävyys täällä.

VOIN NIMITTÄIN KERTOA

HUH HUH

EISSS

AARGH

WOWAH

Siellä oli aivan himona überhalpoja vihanneksia, juustoja, rumia vaatteita, leipäkiekuroita ja mikä parasta: Turkkilaisia tahnoja. Viinilehtikääryleitä. Oliiveja. Täytettyjä chilejä. Siis kaikkea sellaista meze-hommaa, tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Tulimme kotiin ihan järjettömien kantamusten kanssa:



Tässä puuduttavan tylsä lista kaikesta mitä ostin:
* 2 avokadoa
* "baageleita"
* oliiveja yrtti+jokumarinadissa
* juustotäytteisiä tsilejä
* klementiineä
* turkish delightia, makuna jokupähkinä-kookos
* rucolaa
* kirsikkatomaatteja
* viinirypäleitä (maksoin kilosta, sain 1,5kg. En tiedä mitä teen tällä määrällä.)
* pähkinäsekoitusta
* erilaisia tuorejuustotahnoja (chilinam, pähkinäpaprikanam, avokadonam, aijaijai)

Siinä ne kai sit olikin... KAIKKI OLI HALPAA! njam njam njam.

Berliini on siitä kiva, että vaikka täällä muuten olisi ihan paskaa ja ihmiset olisivat ihan persauksista, voi aina mennä ja etsiä kivan paikan, jossa voi vaikkapa syödä suruunsa. Loputtomasti ihanaa, halpaa ruokaa. Slurp slurp slurp.

Montakohan kertaa vielä voisin kirjoittaa maiskutusääniä. Ehkä kolme.

NJOM NJOM NJOM

Tänään menen katsomaan taas yhtä asuntoa. En jaksa oikein stressata enää. Tsiigaillaan.

Olen opiskelija

Jos saksankursseja ei lasketa, en ole käynyt luennolla toukokuun alun jälkeen. Vaikka laiska opiskelija olenkin, tämä tuntui aika hitsin pitkältä ajalta ja siksi nautin kohtuuttoman paljon siitä, että pääsin eilen luennolle. Kohtuuttoman siksi, että kyse oli GIS- eli paikkatietoluennosta, jota luennoi aika tylsä nörtähtävä vanha mies ja opetus tapahtui tietokoneilla. Harjoituksissa opettelimme copy-pastea ja tiedostojen avaamista. Tunsin itseni kuitenkin suht fiksuksi, kun monilla muilla vaihtareilla oli vähän ongelmia. Ne tosin johtuivat enempi kielijutuista (luennot englanniksi, vaihtarit espanjasta tai jostain maasta, jossa on eri aakkoset). Eiköhän tämä tästä vaikeudu, lupaan. Tänään alkaa toinen vähän vaativampi juttu.

Ainiin, kävin eilen myös ensi kertaa paikallisessa opiskelijaravintolassa syömässä. Sielläkin tuli ihan fiksu olo, koska sen nimi on Mensa. He he he. He he he. He he he. Minulla on Mensa-kortti eli voin sitten siellä Suomessa kertoilla, että olenpahan Mensan jäsen. Täällä se ei toimisi, koska nämä paikalliset eivät tiedä siitä toisesta Mensasta. Meidän tiedekunnan Mensa on kuulemma PARAS, jjippii, ja kyllä se tämän yhden kerran perusteella oli ihan mukavaa vaihtelua viiden vuoden Unicafeilun jälkeen.

Tänään menen koklaamaan uudestaan opiskelijaeloa. Toivottavasti jaksan pitää itseäni niskasta kiinni ja ahkeroida kovasti.

Kirppareilla

Pyydän anteeksi tämän postauksen epäloogista järjestystä. Se johtuu hormonaalisista tekijöistä. En edes yritä olla olematta random ja ja, niin.

Koska PMS ja väsymys ja kai kuumettakin päälle, en jaksanut lähteä viikonloppuna bailaamaan. Asunnonetsintä alkoi kyllästyttää perjantain näytöstä-toiseen-juoksemisen-ja-sielunsa-jokaiseen-lahjoittamisen jälkeen, joten olen lähinnä keskittynyt kirppareihin. Niitä nääs on täällä.

Sunnuntaina, ilman krapulaa kirpparille. Huraa. Pyörää ei löytynyt vaan muutama paita ja randomkamaa. Ei ollut kauhean hyvä kirppari. Hinnat aina vähän yläkanttiin mutta olenkin ihan äärettömän pihi. Oikeastaan paitoja löysin ilmaiseksi kadulta. Ihmiset nimittäin jättelevät turhia kamojaan pihalle, kun muuttavat pois. Suurimmaksi osaksi siellä on paljon paskaa mutta sehän ei tällaista ammatti-hamsteria pysäytä. En tiedä, mitä tapahtuu niille kamoille, joita kukaan ei huoli. Linnut varmaan vievät pesihinsä, en tiedä.

Tässä lepuutan jalkojani kirpparikierroksen jälkeen. Aurinko paistoi. Kämppis-Annan varjo näkyy.

Täällä on aika paljon second-hand-storeja ja sellaisia, missä myydään "vintagea". Eli sitä, mikä on nyt muotia ja joku on kaivanut jostain, eli siitä voi pyytää himohintoja. Esimerkiksi kierrätetystä henkkamaukan paidasta enemmän kuin uudesta henkkamaukan paidasta. No, on niissä ihan siistejäkin juttuja, olen vain edelleenkin pihi. Tykkään enempi sellaisista kämäkirppareista mistä voin tehdä löytöjä halvalla.

Tänään kävimme 10 min. ennen sulkemisaikaa Humana-kirpparilla. Se oli viisikerroksinen kirpparijätti ja on muuten sama asia kuin meidän koti-uffi. Eli ihan perseestä ja kusetusta, mutta ajattelin kuitenkin mennä sinne huomenna ostamaan housut.



Humanan jälkeen lähi-second-hand-storesta löytyi kivoja kamoja.

Noniin, tyttöpäivien takia voi kirjoittaa tyttömuotijuttuja ja olla tyttö tyttö pinkkiä kynsilakkaa pinkkejä kelloja jee jee. Ensi kerralla yritän jotain miehekästä, voisin vaikkapa kirjoittaa pelkistä döönereistä ja makkaroista. Terppa.

Mitäköhän on tapahtunut?

Kylläpä aika menee täällä nopeasti vaikka tuntuu, ettei välillä tee yhtään mitään. Koko ajan on jotain uutta tuijailtavaa. Nyt pitää taas kirjoittaa sormet verillä. Anteeksi, pitäisi postailla useammin.

Koska nyt on jo perjantai, on minun kaiveltava hyvin syvältä mieleni kätköistä tämänviikkoiset tapahtumat. Sur rur rur.

Aloitin alkuviikosta uudestaan kämpänhakuprosessin, että saisin sen hoidettua ennen kuin luennot alkavat. No, nyt on perjantai ja yksi huone olisi tiedossa. Itse huone olisi ihan OOKOO, kämppiksenä vain olisi ollut nelikymmenvuotias mies, joka oli hieman liian innoissaan skandinaavisuudestani ja blondiudestani. Taidan vielä hieman nirsoilla, ja etsiä "omanikäistäni seuraa". Tänään on pari näyttöä lisää, ehkäpä nappaa. Hoffentlich.

En ymmärrä mikä ihmisiä vaivaa, minä ainakin ottaisin itseni heti kämppikseksi. Harmi etten voi, koska minulla ei ole kämppää. Hakemuksissa varppina painaa aika paljon se, että a) viivyn täällä vain kesään ja b) kirjoitan retardisaksaa hakemuksiin. Ehkä voisin alkaa tehdä hakemukseni taas ainakin puoliksi enkuksi.

Muuten olen vähän jumitellut, seikkaillut ja viettänyt käsittämättömän pitkiä aikoja ruokakaupoissa. Alkuviikko oli kaikenkaikkiaan aika hi-das-ta.

Sitten eilen olikin yhtäkkiä aivan järkyttävän aktiivinen päivä, KAPOW! Ruotsinsuomalainen Minna pyysi minut slovenialaisten ja sveitsiläisen kavereidensa kanssa Potsdamiin pyöräilemään heti aamusta. Lopulta pyöriä ei vuokrattu ja paikalla oli vain suomalaisvahvistukset mutta vietimme hauskan päivän. Ensin pörräsimme ostoskaduilla kuolaillen kenkiä ja kävimme syömässä hyvän ja halvan keittolounaan. Maistoin ensimmäisen kerran sellaista ruskeaa töhnää, mitä täällä on kaikkialla, ja o-ou, minä vanha maustekastikeaddikti olin löytänyt uuden huumeen.


Keittolounas Potsdamissa kera maustekastikkeen

Sitten menimme puistoon. Puisto oli överi. Ensinnäkin: se oli aivan hemmetin liian iso ja toiseksekin: siellä oli ihan liikaa linnoja ja puutarhoja ja huvimajoja ja kolmanneksi: ihan sairaasti liikaa patsaita. Usch. Kiroilimme vanhoja hallitsijoita. Ihme pröystäilyä. Ostimme silti samanlaiset Friedrich der Große -kangaskassit, koska meillä oli jo samanlaiset reput.

Turisteja kamalassa puistossa ja taas yksi linna

Ja koska tämä järjetön kävely järjettömässä puistossa ei ollut tarpeeksi, menimme vielä illalla Neue Natiolagalleriin kolmannen suomalaisen kanssa katsomaan vanhaa modernia taidetta. Sekin paikka oli liian iso, tuli överiväsy ja palkitsimme itsemme "Berliinin parhaalla döönerillä", jossa oli siinäkin, ah, sitä samaa maustekastiketta. Slurp slurp slurp.

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun niin tämäkin rivi on täällä syystä.

Lisää yöelämää

Eilen olin taas vähän ulkona.

Kävin syömässä vähän vietnamilaista ruokaa. Sitä kun ei saa Suomesta ja on kuulemma hyvää. Oli hyvää mutta valkkasin vähän väärän annoksen. Halusin jotain spesispesi-vietnamilaista ja otin jotain currymangokanasysteemiä, mikä maistui ihan samalta kuin thaijutut. Yhyy. Ei ollut "spesiaalia" vaikka olikin ihan hyvää ja eri ainesosat erottuivat hyvin. Ensi kerralla testaan jotain keittoa. Alkupalat olivat jänskiä.

Illemmalla olin parissa kivassa baarissa Prenzlauer Bergissä. Toisen nimi oli Wohnzimmer ja se oli sisustettu vanhoilla kamoilla ja baarimaijalla oli ihanat vintagevaatteet. Olin ihan in lööv mutta koska se oli täynnä, vaihdoimme toiseen vastaavaan, hiljaisempaan versioon. Join alkoholia. Humalluin.

Lopuksi menimme johonkin klubille, joka vaikutti aluksi joltain hevimestalta mutta olikin ihan OOKOO. Ei soinut pelkkää Stratovariusta vaan tosi monipuolisesti tanssittavaa musaa öö ööö mm musea ja jotain reggaetyylistä ja kasaritanssimusaa ja jotain punkkia ja hyvin paljon erejä kivoja plaaplaa plaaplaaplaa plaa plaa palaaa

Tässä käsienkuivauslaite sieltä:

Berliinissä näkee niin paljon kekseliäisyyttä joka paikassa, Ihmetyttää, miksi Suomessa (tai ainakin Helsingissä) käytännössä kaikki baarit on sisustettu niin mielikuvituksettomasti. Halvalla pääsisi kun vähän jaksaisi.

No on niitä ihan kivojakin baareja. Aika vähän vaan. Tai sitten olen ihan leimou enkä käy missään ikinä.

Tänään en ole tehnyt MI-TÄÄN. Paitsi hengaillut skypessä. Huomenna enemmän jotain. Aloitettava: asunnonetsintä, kurssienvalkkailu, liikunta.

Berlin bei Nacht

Rakas päiväkirja,

anteeksi, etten ole kirjoittanut pariin päivään. Häpeän syvästi. Nyt on laitettava aivot töihin ja mietittävä, mitä olen parin päivän aikana tehnyt.

Eilen päivällä minulla ei ollut oikein mitään tekemistä, joten lähdin kiertelemään ja ottamaan kuvia graffiteista blogiini. Kameran tosin unohdin kotiin mutta kyllä te tiedätte mitä graffitit ovat ja että niitä on täällä aika himona. Kävin katsomassa sen Eastside Gallery -homman, jossa on ihan niitä taiteilijoitten tekemiä graffiteja. Hienoimmat (eli sen missä ne kaks jäbää pussailee) olin jo nähnyt, monet olivat aika kakkoja. Hienompia löytää muista paikoista.

Sitten vain käveleskelin ympäriinsä, kävin hautuumalla rentoutumassa ja tämän jälkeen vietin noin tunnin supermarketissa. Olen vähän koukussa ruokakauppoihin: saan helposti Suomessakin vietettyä niissä ihan liian pitkiä aikoja ja nyt kun olen täällä, huhheijaa! So viele Dinges! So ganz halpaa juustoa! Sikana jugurtteja! Upeita leipiä! (Älkää siis tullessanne tuoko minulle ruisleipää, täällä on paljon parempia vaihtoehtoja.)

Illalle menin italialaisen vaihtarin luokse katsomaan Saksa-Turkki -futismatsia. Ottelu oli aika tylsä (eikä tämä ollut vain minun epäjalkapallofanimainen mielipiteeni). Oli kuitenkin aika siistiä, kun Berliinin turkkilaiset olivat pukeutuneet Turkin lippuihin ja joka paikassa ihmiset olivat sehr sehr innoissaan. Turkki sitten kuitenkin hävisi ja saksalaiset hoilasivat metroissa jotain laulua, "Scheiß egal!"

Sitten menimme johonkin Erasmusbileisiin, missä olin vähän nuutunut ja ja lähdin superaikaisin (neljältä) kotiin. Nössöä. Ehkä ensi kerralla sitten jaksan bailaa aamuun asti kuten aidot berkkulaiset.

Huhhuh-päivä

Olen väsynyt. Nukuin huonosti uudessa kodissa ja koko päivä on ollut melkomoista juoksentelua ja jonottelua kaikenmaailman bürgeramnteissa ja yliopistolla ja kaksi kertaa samassa jonossa ja ja ja ja,

huh huh.

Vaikka jonottaminen (varsinkin turha sellainen) oli aika "vitusta" ja olin nälkäinen, silti hymyilytti. Olenpa sentään Berliinissä.

Kun lopulta kädessä oli väliaikainen opiskelijakortti, joka toimii myös koko Berliinin liikenteessä, ja kasa kaikenmaailman papereita ja homma oli hoidettu niin olin kuulkaas ihan että jee jee bailataan ja menin puistoon ruokkimaan lintuja ja rottaa.

Siellä oli oikeasti rotta.

En ymmärrä miksi ihmiset ette muka tykkää rotista. Tuokaan ei tehnyt mitään muuta kuin käveli puskassa.

Ostin tämän jälkeen webcamin niin voin joeloida.

Sitten menin kivaan weinerei-viinimestaan. Siellä sai juoda 2e niin paljon viiniä kun halusi. Tai siis omantunnon mukaan. Üüberiä. Annoin yli 2 euroa.

Nyt olen vieläkin superväsynyt. Pehkuihin. Gute Nacht. Tänään ei kuvia, koska otin taas vaihteeksi kameran mukaan ilman muistikorttia.

Aino ja saksalaiset ovet

Muutin tänään (eli kannoin matkalaukkuni) uuteen kämppään Friedrichshainiin. "Kuuli" alue: paljon söpöjä graffiteja, punkkareita, vapaana kulkevia koiria, halpoja pikkuravintoloita, vallattuja taloja, ja niin edelleen, ah. Super Geil!

Kämppä on siisti ja hieno ja ja voi niin paljon supersanoja. Selvisi vielä, että opiskelutoverini asuu samalla kadulla noin sadan metrin päässä. Hyvin todennäköistä viiden miljoonan ihmisen kaupungissa. Ehkä me suomalaiset aina jopa tietämättämme hakeudumme samaan paikkaan asumaan.

Huoneessa on taas korkea katto, jossa on kauniita kuvioita. Selkeästi miespuolisen henkilön huone:


Koin myös ensimmäisen vastoinkäymiseni, kun en saanut ulko-ovea auki. Saksalaiset lukot eivät ole niin selkeän yksinkertaisia kuin Suomessa vaan niitä voi väännellä ja käännellä miljoonaan suuntaan ja jopa laittaa takalukkoon - ilmeisesti myös ihan noita etuoviakin. Hinkkasin sitä noin puoli tuntia ilman tulosta. Päässäni pyöri jo kaikkia mahdollisia skenaarioita talonvaltaajien salaliitosta ihan vaan ryöstöön. Lopulta pääsin sisään ja kuulin naapurilta, että ovi on kai ollut paskana jo yli viikon. Nyt melkein kaikki hyvin, pitää vaan olla kärsivällinen sisäänpääsyn kanssa.

Nyt odottelen, että sydämen tykytysnopeus laskee ja sitten menen KYLPYYN, HAHAA.

Päivä numero kaksi, zwei, tai tavallaan yksi, eins

Olen tänään:

-herännyt
-syönyt aamupalaa
-hankkinut prepaidin
-nähnyt jonkun muurin
-ostanut kännykorun, guck mal loli loli loli:

-löytänyt huoneen ensimmäiseksi kuukaudeksi, super geil!
-puhut homona saksaa
-syönyt ekan döönerini
-juonut ekan wei...ssenbierini
-nam nam
-jee jee
-Kaikki menee vähän liian kivuttomasti. Kriisejä odotellessa.

Hallo aus Berlin

Hei, tulin juuri Berliinin.

Eilen oli hidasta pakkaamista ja siivoamista, samoin tänään.
Sitten menin lentokentälle, harrastin omituisia hyvästejä (omituisia, koska ei tuntunut että pitäisi johonkin lähteä), lensin ensimmäistä kertaa yksin.
Olin valmistaunut viettämään yöni kovalla lattialla 3mm makuupussilla luita järsien


ja päädyinkin

maailman ihanimpaan kämppään, jossa ystäväni Mareike asuu. Katsokaa, liian hienoa:





Olen sanaton. Huomenna tutustun elämään ja hankin itselleni oman asunnon. Tai siis huoneen. Jossa asuu saksalaisia.

Olen tähän mennessä puhunut vain pelkkää saksaa, kiitos Mareikelle. Olen yllättynyt omasta kielitaidostani. Tai sitten minua kohtaan ollaan hyvin kohteliaita.


JATKETAAN, menen nukkumaan tuohon sänkyyn.