tsorke etten ole ehtinyt kirjoitella. Palasin Saksaan vähänvajaa kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen elämäni onkin ollut hyvin paljon erilaista juoksentelua paikoista paikkoihin.
Suomesta tultuani muutin suoraan uuteen kämppään, taas vaihteeksi. Tällä kertaa olen sen verran asosiaalinen, että halusin asua yksin. Löysin Suomen hintoihin verrattain halvan kämpän vajaan kymmenen minuutin päästä aivan keskustasta Alexanderplatzilta. Ikkunasta näkyy Fernsehturm hyvin läheltä! Ylevä arkkitehtuuri muistuttaa Itä-Saksan ajoista jättimäisine kerrostaloineen ja talon vieressä kulkee yksi Berliinin kovaäänisimpiä katuja. Ei kuulosta huisin hienolta mutta mulle kelpaa, kun itse kämppä on kiva ja yliopistolle pääsee ylinopeasti.
Eka viikko oli aika hullu verrattuna yli kuukauden jumitukseen Suomessa. Olin maanantaista perjantaihin 8-18.30 (suunnilleen) yhdellä joku-ihmeen-plokki-kurssi-jossa-viikossa-saa-kuusi-opintopistettä:llä joka pidettiin Münchebergin kylässä noin tunnin matkan päässä Berliinistä. Hyvin hyvin intensiivistä, välillä liian spesifiä, välillä tylsää mutta kuitenkin kiinnostavaa ja palkitsevaa - varsinkin kun ei tarvitse loppukesänä opiskella niin paljoa. Woop woop! Siellä oli myös ihania keskivertoa hipimpiä ihmisiä mikä on aina kiva. Ekskulla sai pitää sammakkoa kädessä. Kurssin jälkeen joimme kaljaa järven rannalla auringonpaisteisessa ja lehtiinpuhkeavassa metsikössä. Kiipesin myös puuhun!
Tässä vähän sitä metsää ja hyvää kaljaa.
Suomestapaluuloikan suuruutta korosti se, että jätin kaikki mahdolliset laturini Suomeen. Olin siis tietokoneeton ja kännysäästökuurilla eli melkein ilman MITÄÄN yhteyksiä ulkomaailmaan. Hullu kokemus, täytyy sanoa. Vaikka oikeasti, ei. Kotiin tullessa oli niin väsynyt että nukahti seisaalleen ja viikonloppuna ihastelin ihan varmasti enemmän auringonpaistetta ulkona kuin olisi ihastellut netillisenä. Hätäikäväpuhelut pystyi hoitamaan kännyllä ja läheisessä nettikahvilassa. Maanantaina sain jonkun ihanan mysteerimiehen lähettämänä laturit postista ja kaikki oli taas samoin. Tästä opimme: ilman internetsiä (omassa kotona) ei kuole (ainakaan viikossa).
Sitten öö tällä viikolla kävin kahdella luennolla. Koska se oli niin stressaavaa lähdin Kölniin, jossa tapasin suomalaisen kaverini Marikan. Asuimme hyvin turistisella alueella hyvin halvassa hotellissa. Näimme sen kirkon, söimme lihaa (mistä sain vatsavaivoja pitkän vegeilyn jälkeen, ei pitäisi) ja joimme paikallista kaljaa nimeltä Kölsch. Nyt ymmärrän mitä on Kölnin vesi. Heh heh. Hee. (Pahaa kaljaa siis.) Yhden päivän aikana ei Kölnissä paljon muuta ehtinyt kuin saada ruokamyrkytyksen ja sen jälkeen olikin aika palata. Deutsche Bahn nosti viiden tunnin paluumatkamme kahdeksaan mutta onneksi tykkään junista ja niissä istumisesta. Saimme kinuttua ilmaiset Apfelschorletkin (=omenamehua ja vissyä).[Lisään myöhemmin kuvan siitä kirkosta kun kuitenkin haluatte nähdä.]
Nyt kaipaan rauhaa, stabiilia ruokaa ja lämpöä, mitä Berliini varmasti tulee tarjoamaan. Ulkona on joka päivä 25 astetta, ihmiset aivan erejä kuin talvella ja puistoihin voi aina mennä istuksimaan. Pyörän hankkiminen tekolistalla ykkösenä.
Berliini on kaunis. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti