Ainon antikapitalistinen anarkoekofemistikokeilu

Nyt sitten loppuivat rahat. Paitsi että stipendiraha tietenkin loppui jo aikaa sitten, nyt myös opintolainapurkin pohja alkaa paistaa. Nyt mennään siis pelkästään opintotuen turvin joka - vaikka onkin täällä suhteellisesti paljon enemmän kuin Suomessa - ei ole mikään jättisumma.

Onneksi asun Itä-Berliinissä.

En voi käsittää, kuinka näin voi käydä hälläväliä-ostanpakengätjakeikkalippuja-ja-käynpä-vähän-junalla-toisellapuolellasaksaa-elämäntyylillä opiskelijana, ilman työtä. Hyvin mystistä, työryhmä kokoon selvittämään.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole kritisoida sitä kuinka Suomi on paska maa ja Kela on ihan perseestä ja voiv* kun saan vaan viishunttii kuussa ja stipendii ja halpaa lainaa. Ei. Tämä on ihan puhtaasti Oma Moga. Kun vielä vertaan omaa tilannettani muiden täällä opiskelevien, ympäri maailmaa tulevien ihmisten tilanteeseen, en voi muuta kuin tuntea hyvin syvää ja leveää noloutta.

Ajattelin ottaa koko jutun haasteena. Aika harvoin tulee tilanne, että on oikeasti pakko pärjätä kiinteiden kustannusten jälkeen noin satasella kuussa. Kiinnostaa tietää, miten sellainen onnistuu. Berliini on hyvä aika damn-good kokeilualusta, koska (kuten jo aiemmin kirjoitin) täällä on paljon vähän tienaavia ihmisiä ja usein se heijastuu myös hintoihin. Näkee myös esimerkkejä siitä, miten vähällä voi pärjätä. Aion siis muuttaa kadulle, hankkia koiran ja juoda 40 sentin kaljaa.

Tämmöset vegaanihampparit ei onneks oo kauhean kalleita.

NOEIVAA! Luovuutta, piheyttä. Kumpaakin löytyy. Kävin juuri aasialaisesta supermarketista ostamassa jääkaapin täyteen halpaa tofua, tempehiä ja papuja. Ostin myös kesävaatteet (kaksi kukkamekkoa ja siistin takin) yhden paikallisen kirpparin euronpäiviltä. Suunnitelmana on myös käydä enemmän opiskelijaravintolassa ja korvata baarireissut puistohengailuilla. Berliini on myös täynnä ilmaistapahtumia ja jännää nähtävää, johon ei tarvitse rahaa. Ruokaa, vaatetta, tekemistä. Kaikkea tätä tukevat hippiopintoni, joihin tällä lukukaudella kuuluu kehitystaloutta, luomuviljelyä ja gender-kurssi rasismista. Hei lol. Täydellistä. Nyt pitää vain hankkia lisää hippikavereita niin johan on.

Suomen politiikasta, kaukaa katsottuna

En tiedä kuuluuko tämä nyt tämän blogin otsikon alle mutta on aika mielenkiintoista seurata Suomen politiikkaa täältä käsin. Tai oikeastaan vaan höpäjämään kun täällä ei tarpeeksi pääse puhumaan siitä.

Pidimme viikko sitten vaalivalvojaiset. Koska kaikki läsnäolijat olivat vihreitä, iltaan kuului kamala voivottelu ja tippoja linssissä Anni Sinnemäen tappiopuheen aikana. Tietenkin sen yhden puolueen voitto vitutti kanssa.

Vaalien jälkeen kaikki ovat olleet ihan paniikissa Persujen vaalivoitosta. Saksalaisetkin ovat tulleet kyselemään, kun näistä "äärioikeistolaisista" vaalivoitoista aina kirjoitetaan ihan sikana ulkomaillakin. Ihan kuin natsit olisivat nousemassa maailmanvaltaan vaikka kyse on vähän eri asiasta. Tai ainakin eri ajasta. (Toivottavasti.)

Oikeastihan Persut ovat uusi duunaripuolue, kun Vasemmisto on nykyään vain semmoista kaupunkilaista laiskottelijahippiporukkaa ja SDP on vain SDP. Maahanmuuttoakin Persuissa vastustetaan käytännössä sen takia, että sen seurauksena suomalaiset duunarit joutuvat kilpailemaan kansainvälisillä työmarkkinoillä. Tottakai se pelottaa, kun köyhemmistä maista tulevat ihmiset vetävät hintoja alas eikä työehdot muutenkaan ole niin hyvät. Ulkoa päin tulevat ongelmat työntyy meidän oville ja globaalien ongelmien ratkaisu tuntuu aihan mahdottomalta. Ei se minusta mitään rasismia ole vaan pelkoa omasta toimeentulosta. Islaminvastaisuudessa tottakai on tiettyjä rasistisia puolia havaittavissa mutta nojoo niin heh heh. Vähemmän koulutetut ihmiset kai ovat vähemmän suvaitsevia erilaisuutta kohtaan. (Vai?) (En mie tiijjä.)

Persut saivat kolmanneksi eniten ääniä. Suunnilleen saman verran saivat Kokoomus ja SDP. Jos nuo saisivat yhdessä kyhättyä hallituksen, wau. Mukana tälleen äkkisilmäyksellä (ja ilman mitään oikeita lähteitä) ylempi keskiluokka (Kokoomus), keskiluokka (SDP) ja duunarit (PS) suunnilleen samoissa suhteissa. Kaikki apupuolueet oppositiossa. Jos näillä suhteilla ei saada demokraattisia päätöksiä aikaan niin ei sitten varmana millään.

(Paitsi jos ne keskittyvät vain tappelemaan keskenään.)

Ja Vihreät. Vaikka häviö tuli, tuskin mikään fiksu puolue haluaa jättää Vihreitä huomiotta. Luotetaan siihen.

Berlin part 2: Kesä

Huhhahhei,

tsorke etten ole ehtinyt kirjoitella. Palasin Saksaan vähänvajaa kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen elämäni onkin ollut hyvin paljon erilaista juoksentelua paikoista paikkoihin.

Suomesta tultuani muutin suoraan uuteen kämppään, taas vaihteeksi. Tällä kertaa olen sen verran asosiaalinen, että halusin asua yksin. Löysin Suomen hintoihin verrattain halvan kämpän vajaan kymmenen minuutin päästä aivan keskustasta Alexanderplatzilta. Ikkunasta näkyy Fernsehturm hyvin läheltä! Ylevä arkkitehtuuri muistuttaa Itä-Saksan ajoista jättimäisine kerrostaloineen ja talon vieressä kulkee yksi Berliinin kovaäänisimpiä katuja. Ei kuulosta huisin hienolta mutta mulle kelpaa, kun itse kämppä on kiva ja yliopistolle pääsee ylinopeasti.

Eka viikko oli aika hullu verrattuna yli kuukauden jumitukseen Suomessa. Olin maanantaista perjantaihin 8-18.30 (suunnilleen) yhdellä joku-ihmeen-plokki-kurssi-jossa-viikossa-saa-kuusi-opintopistettä:llä joka pidettiin Münchebergin kylässä noin tunnin matkan päässä Berliinistä. Hyvin hyvin intensiivistä, välillä liian spesifiä, välillä tylsää mutta kuitenkin kiinnostavaa ja palkitsevaa - varsinkin kun ei tarvitse loppukesänä opiskella niin paljoa. Woop woop! Siellä oli myös ihania keskivertoa hipimpiä ihmisiä mikä on aina kiva. Ekskulla sai pitää sammakkoa kädessä. Kurssin jälkeen joimme kaljaa järven rannalla auringonpaisteisessa ja lehtiinpuhkeavassa metsikössä. Kiipesin myös puuhun!


Tässä vähän sitä metsää ja hyvää kaljaa.

Suomestapaluuloikan suuruutta korosti se, että jätin kaikki mahdolliset laturini Suomeen. Olin siis tietokoneeton ja kännysäästökuurilla eli melkein ilman MITÄÄN yhteyksiä ulkomaailmaan. Hullu kokemus, täytyy sanoa. Vaikka oikeasti, ei. Kotiin tullessa oli niin väsynyt että nukahti seisaalleen ja viikonloppuna ihastelin ihan varmasti enemmän auringonpaistetta ulkona kuin olisi ihastellut netillisenä. Hätäikäväpuhelut pystyi hoitamaan kännyllä ja läheisessä nettikahvilassa. Maanantaina sain jonkun ihanan mysteerimiehen lähettämänä laturit postista ja kaikki oli taas samoin. Tästä opimme: ilman internetsiä (omassa kotona) ei kuole (ainakaan viikossa).

Sitten öö tällä viikolla kävin kahdella luennolla. Koska se oli niin stressaavaa lähdin Kölniin, jossa tapasin suomalaisen kaverini Marikan. Asuimme hyvin turistisella alueella hyvin halvassa hotellissa. Näimme sen kirkon, söimme lihaa (mistä sain vatsavaivoja pitkän vegeilyn jälkeen, ei pitäisi) ja joimme paikallista kaljaa nimeltä Kölsch. Nyt ymmärrän mitä on Kölnin vesi. Heh heh. Hee. (Pahaa kaljaa siis.) Yhden päivän aikana ei Kölnissä paljon muuta ehtinyt kuin saada ruokamyrkytyksen ja sen jälkeen olikin aika palata. Deutsche Bahn nosti viiden tunnin paluumatkamme kahdeksaan mutta onneksi tykkään junista ja niissä istumisesta. Saimme kinuttua ilmaiset Apfelschorletkin (=omenamehua ja vissyä).[Lisään myöhemmin kuvan siitä kirkosta kun kuitenkin haluatte nähdä.]

Nyt kaipaan rauhaa, stabiilia ruokaa ja lämpöä, mitä Berliini varmasti tulee tarjoamaan. Ulkona on joka päivä 25 astetta, ihmiset aivan erejä kuin talvella ja puistoihin voi aina mennä istuksimaan. Pyörän hankkiminen tekolistalla ykkösenä.

Berliini on kaunis. <3