keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Yleistyksiä saksalaisesta terveydenhuollosta

Minulla on ollut hieman terveysongelmia: vatsani on reistaillut ja paisuillut siitä asti kun tulin tänne joulun jälkeen. Koska tämä alkoi vähän kyllästyttää, päätin kokeilla paikallista lääkäriä.

Homma toimii täällä vähän eri tavalla kuin siellä "ilmaisen terveydenhuollon" Suomessa, jossa vain "marssitaan kunnalliseen terveydenhuoltoon". (Heh heh. Anteeksi vitsailu.) Täällä ihmisillä on vakuutukset (kai?) ja sitten mennään lääkäriin, joita on suunnilleen joka kadulla. Minun lähin lääkärini sijaitsee tässä samassa talossa. Marssin sisään, annoin eurooppalaisen kela-korttini, odotin noin viisi minuuttia jonka jälkeen pääsin hipelöitäväksi.

Tähän se onni loppuikin. Lääkäri juuri ja juuri kysyi, mikä vaivaa, laittoi käden vatsalleni ja määräsi pullollisen jotain ihme-eliksiiriä. Yritin vähän kysellä, mistä voisi olla kyse. Maidosta? Lääkäri sanoi, että voin jättää maitotuotteet pois, jos siltä tuntuu. Ei tuntunut kovin kiinnostuneelta.

Olin vähän tyrmistynyt. Suomessa minut olisi varppina pistetty kaiken maailman laktoosisietohommiin ja semmoisiin. Täällä vain resepti kouraan ja menox. Kiitos.

Valittelin tätä kämppikselleni, joka ilmaisi selkeästi mielipiteensä lääkäreistä ja ehdotti, että menisin luontaisparantajalle. Myös sellainen löytyy talostamme. Heh. Hee. Kieltäydyin mutta aloin vähän kelailla.

Ehkä lääkäri oli niin kiinnostumaton, koska saksalaiset osaavat hoitaa itseään enemmän. Ihmiset eivät mene tuollaisten takia lääkäriin, vaan kokeilevat itse, mikä auttaisi tai sitten menevät hippilääkärille, joka suostuu hoitamaan tämmöisiä turhuuksia. En tiedä. Ehkäpä olen Suomessa tottunut olemaan hoidettavana niin, ettei itse tarvitse miettiä yhtään mitään. No, nyt ainakin vähän tunnustelen itse ennen kuin menen kokeilemaan seuraavaa lääkäriä.

4 kommenttia:

  1. Mä oon just tuota "saksalaista" tyyppiä, että lääkäriin en mee ennen kuin on raaja irti. Paitsi hammaslääkäriin.
    Toivottavasti noi vaivat kuitenkin poistuu sinusta, joko lääkärin mömmöillä tai parantajan öö no mömmöillä varmaan.

    VastaaPoista
  2. Hei!Kokeilen, että onnistuuko plokin kommentointi.

    VastaaPoista
  3. Hei! Ei ne lääkärit täällä sen kummempia ole. Jotenkin tuntuu, ettei ne ota mitään vakavasti. Luulen, että sellaiseksi muuttuu väistämättä kun potilaista 97 prosenttia on turhan valittajia. Toinen juttu, että kun pitää olla tulosvastuullinen, niin vastaanottoajalla ei kerkeä tehdä muuta kuin kuunnella hätäisesti ja kirjoittaa resepti.

    VastaaPoista
  4. Mulla oli aina suomessa sellanen olo ettei kukaan laakari ottanu mua tosissaan, niilla oli aina vahan sellanen nokrapulasevarmaanvaaon kun taas englannissa laakarit on ollu yleisesti enemman "huolissaan" tai ainakin kiinnostuneita eika heti tunge ovesta ulos antibiootin kanssa (joita muuten ei oo koskaan ees ehotettu). Ja laakarit on sentas ilmasia taalla etta kyse ei edes ole kapitalistisesta riistosta.

    VastaaPoista