Aloitin tämän tekstin jo joskus viikkoja sitten mutta kesken jäi. Tässä täältä virtuaalipöytälaatikosta löytynyt kirje teille (en korjaa kirjoitusvirheitä niin on autenttisempaa):
"Nyt on viimeinen viikonloppu ennen Suomeen palautumista. Paljo odotuttaa mutta on myö hyvin hyvä, kun on ystäviä käymässä. Voi vähän katsella Berliinia turistisilmin ennen kuin lähtee takaisin. Se tekee hyvää, koska tuntuu että olen viime aikoina keskittynyt melko paljon negatiivisuuksiin. Kuten ehkä viime kirjoituksesta muistatte, semmoisia juttuja täältä löytyy."
Oli kiva kaveriviikonloppu. Senjälkeinen suomeenpaluu aluksi itseasiassa vähän kyrsi. Tuntui, että heti kun Berliini alkoi vähän sujua ja taas maistua, pitikin lähteä menemään. Fiilasin kuitenkin Suomen kaunista lunta (joka on melkein kadonnut) ja ihania ihmisiä (joita en ehdi näkemään kun kirjoitan sormet verillä, i wish, esseitä, joita en halunnut ajoissa saksanmaalla tehdä). Ihan kiva kuitenkin. Kiva mennä takaisin. Kiva olla täällä. Kaikkialla kiva. Nauttikaa ihmiset paikoistanne älkääkä aina kaipailko muualle. Paitsi jos asutte litosfäärilaattojen saumakohdissa: siinä tapauksessa suosittelisin muuttamaan hushusvittuunsieltä - vaikka tänne Suomeen.
Joo olkaa hyviä näistä epäselvistä viisauksista, joita tämä kahden maan välillä reissaaminen saa aikaan.
