Aforismeja

Uusi vuosi täällä on on ollut aika erilainen. Ehkä johtuu siitä, että olen saanut semivakituisen katon pään päälle mutta olen alkanut fiilistellä tätä kaupunkia ihan uudella tavalla. Ruma alkaa näyttää kiehtovalta ja lähilueiden tutkiminen tarkoituksenmukaiselta. Lumi on sulanut ja täällä on hyvin keväinen sää. Se korostaa kaupungin karuutta, kun muutaman kuukauden aikana lumen alle kerääntyneet kakkakikkareet, leivänpalat ja hajoileva asvaltti tulevat esiin.



Olen yrittänyt kävelyilläni keksiä hienonkuuloisia lauseita, joilla selitän Berliinin kiteytettynä. Asiaa varmaan vaikeuttaa ulkomaankielen vaikutuksen alla oleminen, mikä tekee suomestani vähän outoa. Jos huomaatte. Minä ainakin huomaan.

Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi nämä:

- Kaupunki, jossa teollisuusalueestetiikka kohtaa välinpitämättömän luovuuden.

- Maailman pummien keskittymä.

Olipa niitä paljon. Tuossa toisessa ei ole edes verbiä mutta ei se midistäkään. Ollaan punk kun kerta ollaan perliinissä.

Haluan vähän selittää näitä.

Täällä on aika paljon rumia teollisuusrakennuksia, jotka ovat alkaneet ränsistyä, joten ihmiset ovat alkaneet korjailla niitä omilla hassuilla tavoillaan. Lopputulos on kumman orgaaninen ja kyberpunkkimainen kokonaisuus. Hrr. Synkkää ja omituista. Hrr hrr.

Sitten: täällä on paljon pummeja. On meitä opiskelijoita ja ainakin me pohjoismaalaiset ollaan ihan pummeja. On taiteilijoita ihan kaikilta tasoilta ja nehän vasta pummeja onkin: haluavat saada elantonsa piirtelemällä pilvessä käsittämättömiä kiekuroita ja luulevat, että joku niitä ostaa. No, turistithan ostavat. On punkkareita, joista en tällä kertaa sano enempää. Lisäksi on tietenkin niitä ihan perustyöttömiä. Jokin tässä ilmapiirissä saa aikaan sen, että välillä tekee mieli laittaa rikkinäiset housut jalkaan ja istua syljeksimässä kadulla koko päivä. Harmi, että vielä on niin kylmä, että tätä on pakko tehdä sisätiloissa tietokoneen äärellä. Vähemmän punk.

Palasin

Täällä sitä ollaan sitten taas. Että terve. Suomen kaksi viikkoa olivat ihanaa lumista, ystävällistä ja ruokaisaa aikaa. Otin kuvia hitsinä enemmän kuin täällä, mikä saattaa jonkun mielestä olla vähän ristiriitaista.

Omituista tulla takaisin. En ollut ihan varma mitä odotin, ehkä jotain muutosta. Kaikki asiat ovat samoja. Olen vaan laittanut ne pauselle ja unohtanut, keihin kaikkiin olen ehtinyt täällä syksyllä tutustua ja oliko täällä jotain siistejä paikkoja eli muitakin kuin tämä huoneeni ja tietsikanedusta. Olen tehnyt suuren päätöksen, että nyt alan tekee hommeja. Siistejä hommeja.

Ei vaan jaksa. Tuolla on kylmä ja pimeä. He he. Joululorviminen jäänyt päälle. No ei sentäs. Tänään ainakin käyn ulkona katsomassa aurinkoa ja ostamassa jotain asioita. Kuitti.